Onko sinulla tapana kertoa itsellesi tiettyjä tarinoita, jotka tuntuvat toistuvan elämässäsi? Ne tarinat, jotka saavat sinut reagoimaan tietyllä tavalla, vaikka et aina ymmärtäisi miksi. Usein nämä tarinat ovat juurtuneet syvälle, ja niitä on vaikea nähdä, ellet pysähdy ja tarkastele niitä tietoisesti.
Kehomme ja mielemme ovat syvästi yhteydessä. Se, mitä ajattelemme, tuntuu kehossamme, ja se, mitä tunnemme, vaikuttaa ajatuksiimme ja hengitykseemme. Kun opit tunnistamaan nämä yhteydet, voit alkaa päästää irti tarinoista, joista kehosi ei enää hyödy.
Tämä harjoitus on suunniteltu auttamaan sinua tekemään juuri sen.

Vaihe 1: Kirjoita tarinasi ylös
Ota kynä ja paperia. EI SIIS TIETOKONEELLA TAI PUHELIMELLA, anna kätesi olla aivojesi jatke.
Kirjoita viiden minuutin ajan vapaasti siitä asiasta, joka sinua tällä hetkellä eniten vaivaa. Älä sensuroi itseäsi, vaan anna ajatusten virrata.
Oma esimerkki:
Minua vaivaavat epäpätevät, toisia odotuttavat/aikaansaamattomat ja reagoimattomat ihmiset. He, jotka oman egonsa (tai pelkonsa) ja kiireensä takia verhoutuvat reagoimattomuuteen. Ikään kuin kiire olisi pätevä tekosyy olla reagoimatta ja jättää asiat hoitamatta. Entinen minä olisi syyttänyt näitä ihmisiä epäpätevyydestä, epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja piittaamattomuudesta. Nykyinen minä ymmärtää, että nyt painellaan triggeripisteitä. Näen tässä oppiläksyn: mitä minun pitää vielä oppia?
Vaihe 2: Kysy itseltäsi
Nyt, kun olet kirjoittanut ajatuksesi ylös, kysy itseltäsi nämä kolme kysymystä:
-
Mitä tunnen tällä hetkellä?
-
Missä kohdassa kehoani tunnen sen? (esim. rintakehässä, kurkussa, vatsassa)
-
Millä tasolla tunne on asteikolla 1–10? (1 = matalin, 10 = korkein)
Oma esimerkki:
-
Tunnen epäoikeudenmukaisuutta.
-
Kurkussani.
-
Taso on 3–4.
Vaihe 3: Kaiva syvemmälle
Seuraavaksi kysy itseltäsi: Milloin tunsin tätä tunnetta ensimmäisen kerran?
Anna itsesi muistaa se ensimmäinen kerta. Usein nämä tunteet juontavat juurensa lapsuuteen, jolloin kehittämme uskomuksia itsestämme. Lapset usein luulevat, että tapahtuman syy on heissä itsessään, mikä johtaa haitallisten tarinoiden ja uskomusten syntyyn. Tämä uskomus kantaa usein aikuisuuteen asti ja voi olla mukana (ja usein onkin) koko loppuelämän.
Oma esimerkki:
Tunsin tämän ensimmäisen kerran lapsena, kun en kelvannut vanhemmilleni – tai niin ainakin luulin. Mummille ja ukille kelpasin kyllä. Ala-asteikäisenä ja sitä nuorempana olin paljon mummilla hoidossa. Mummi oli turvapaikka.
Miksi minut tehtiin, jos minut hylätään? Enkö ollut tarpeeksi hyvä?
Tämän tunteen eli hylätyksi tulemisen tunteen, mukana eläminen on luonut elämääni tilanteita, jotka vetävät puoleensa vastaavaa energiaa ja värähtelyä. Jos uskon olevani riittämätön, vedän puoleeni ihmisiä ja tilanteita, jotka vahvistavat tuota uskomusta. Ne kertovat minulle: "Et ole tarpeeksi hyvä."

Anna tälle tapahtumalle yksinkertainen nimi.
Oma esimerkki: "Hylkääminen mummille" (äiti vei minut mummilaan ollessani sairas, mummi otti minut vastaan, mutta tarina jäi mieleen hylkäämisenä).

Vaihe 4: Hidasta ja hengitä
Mitä nopeammin tarinat pyörivät mielessämme, sitä vaikeampi niitä on muuttaa. Niiden hidastaminen on ensimmäinen askel muutokseen.
-
Lue tarinasi uudelleen. Lue se 30 % hitaammin kuin normaalisti puhuisit tai lukisit. Hengityksesi alkaa vapautua hitaamman lukemistahdin ansiosta. Se ei ole enää kahlittuna rintakehääsi.
-
Lue tarinasi vielä kerran. Tällä kertaa lue se hyvin, hyvin hitaasti. Jokaisen lauseen lopussa hengitä syvään sisään ja ulos rauhassa. Älä kiirehdi, olethan pitänyt näitä tunteita ja uskomuksia sisälläsi ehkä jopa vuosikymmeniä. Anna tulla itkun, naurun, tärinät ja värinät ja hengitä ne ulos kehostasi.

Viimeistele harjoitus
Mieti, miten tuo tarina on vaikuttanut uskomuksiisi ja sitä kautta koko elämääsi. Miten se on muokannut tapaasi reagoida tilanteisiin ja ihmisiin?
Oma esimerkki: tajusin, että epäoikeudenmukainen kohtelu lapsena antoi minulle vieläkin tietyissä tilanteissa tuota samaa energiaa ja siten vedin puoleeni noita piittaamattomia ja kiireeseensä vetoavia ihmisiä. Kun tajusin, että syy ei välttämättä ole heissä vaan omassa uskomuksessani, että en ole riittävä (jos he eivät vastaa / reagoi), niin voin suhtautua heihin ystävällisemmin ja kärsivällisemmin. Näin avaan myös iteslleni mahdollisuuden vetää puoleeni toisenlaista, välittävämpää energiaa. Sitä olen myös onneksi saanut kokea, joten joissakin osa-alueissa elämää tämä ei ole enää ongelma. Myös rajojen asettaminen on aikuisuuden hyviä puolia. Kaikkea ei tarvitse sietää ja siitä voi rakentavasti sanoa.
Hengityksen avulla voit tietoisesti päästää irti menneisyyden tarinoista. Hengitä pois turha rintakehän paine, turha jännitys ja ehkä jopa turha syyllisyys.
Miten sinun tarinasi on vaikuttanut sinuun? Jaa ajatuksesi kommenteissa!
t. Meedio-Lyyli










